Virkamiehet valmistelevat, poliitikot päättävät

Posted on

Jari RonkainenHelsingin sanomat uutisoi kuinka työ- ja elinkeinoministeriön virkamiesjohto on pöyristynyt ministeri Jari Lindströmin erityisavustajan Sakari Puiston menettelytavoista. Tapahtumat ovat sattuneet jo tammikuussa, mutta virkakunta on ilmeisesti odottanut otollista hetkeä julkiselle ulostulolle. Syy juuri tälle ajankohdalle on todennäköisesti perussuomalaisten eduskuntaryhmän jakautumisessa ja siinä, että Puiston pesti ministerin erityisavustajana on päättymässä.

Puisto on tehnyt ministerin toimivallan alla tehtäviään ja esittänyt 6 järjestön karsimista ministeriön avustusta saavien yhteisöjen listalta. Erityisen huomioitavaa median mielestä on, että kaksi järjestöä on ”somalitaustaisia”. Neljästä muusta ilman avustusta jääneestä järjestöstä ei ole uutisoinneissa mainintaa. TEM:in kokoomustaustainen kansliapäällikkö Jari Gustafsson on pöyristynyt, että Puisto oli ollut suoraan yhteydessä asiaa esitelleeseen virkamieheen, eikä hänen kauttaan.  TEM:in virkakunta ”kokee joutuneensa kovan poliittisen ohjauksen kohteeksi”, minkä ei toisaalta pitäisi olla kovin tavatonta puhuttaessa ministeriöstä, jonka toimintaa johtaa poliittisesti valittu ministeri. En muista, että samanlaista keskustelua poliittisesta ohjauksesta olisi käyty silloin kun kulttuuriministerinä ollut Paavo Arhinmäki lopetti kahden kristillisen järjestön avustukset ”kokonaisharkintaa” käyttäen.

Mitä virkaa on poliittisesti valituilla päättäjillä, jos toimenpiteitä toteuttavia ministeriöitä hallitsee tosiasiallisesti edellisten ministerien valitsema virkamieskoneisto? Olisiko meilläkin mentävä amerikkalaiseen malliin, jossa virkamiehistö vaihdetaan uuden hallinnon astuessa virkaan, tai ainakin kansliapäälliköt? Hyvänä esimerkkinä toimii puolustusministeri Jussi Niinistö, jolla oli ristiriitaisia näkökantoja ministeriössään. Kansliapäällikön vaihdon jälkeen ongelmia ei ole ollut. Perustellusti voidaan myös kysyä, toteuttaako sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg hallituksen linjaa vai ihan omia arvojaan?

Erityisen vastenmielisiä ovat Gustafssonin epämääräiset viittaukset ”Halla-ahon porukoihin” ja ministeriössä tapahtuviin joukkoirtisanoutumisiin, mikäli puoluejohtaja Jussi Halla-ahosta olisi tullut ministeri. Kyseessä olevat tapahtumat ajoittuvat perussuomalaisten edellisen puheenjohtajan ajalle ja millä muotoa hän väittää Puistoa halla-aholaiseksi? Toisaalta, kuuluhan kokoomustaustainen Gustafsson ministeri Petteri Orpon porukoihin, jossa humanitaarinen maahanmuutto on vain osa menestyvää bisnestä.

 

Jari Ronkainen

Helsingissä 26.6.2017

Rotat jättää… mutta laiva on taistelukunnossa!

Posted on

Onpahan ollut erittäin vaihderikas ja voisipa jopa luonnehtia, että demokratian kannalta erittäin synkkä viikko. En lähde uutisia sen enempää toistamaan vaan yritän kaivaa uusia näkökulmia asioihin. Perussuomalaisten eduskuntaryhmää on syytetty puolueen hajottamisesta. En tunnista itsestäni hajottajaa, mikä pakottaa minut pohtimaan lähiaikojen tapahtumia syvemmin ja ketkä olivat niitä todellisia puolueen hajottajia?

Lännen Medialla oli jo 3.6.2017 selkeä sisäpiirin tieto siitä, mitä tulee tapahtumaan. Itse en tähän uutiseen tuolloin uskonut. Samoihin aikoihin vaihdoin ex-puheenjohtaja Timo Soinin kanssa muutaman sanan kysyen mm. kuulumisia. Hän sanoi erittäin arvoituksellisesti, että ”10 päivää vielä ja minä jätän tämän uppoavan laivan.” Ajattelin, että vain rotat jättävät uppoavan laivan ja arvelin Soinin tarkoittaneen siirtymistä politiikassa taka-alalle. Kaiken tapahtuneen jälkeen ymmärrän, että sitä hän ei todellakaan tarkoittanut vaan mikäli Jussi Halla-aho valittaisiin puheenjohtajaksi, oli ”suunnitelma-B” jo valmis.

Toinen suuri kysymys koskee sitä, millä perusteilla uuteen ryhmään lähdettiin jäsenistöä kyselemään. Ainakin ne, jotka selkeimmin arvostelivat ministerien ja vanhan puoluejohdon toimintaa tai uhmasivat jopa ryhmäpäätöksiä ja siten kuuluivat ns. ”änkyräsiipeen”, olivat tiedusteluista ulkona. Uusi puoluejohto ja maahanmuuttoa kärkiteemoina pitäneet olivat heti ulkona. 4 hallintorekisteriä vastustanutta poliisikansanedustajaa olivat samaten ulkona, mistä kertoo se, että Veera Ruoho ei tiennyt uudesta ryhmästä ennakkoon ja Kari Kulmala ehti ilmoittaa erostaan ennen kuin ryhmä nappasi hänet mukaansa. Arja Juvonen ei loikkareille kelvannut todennäköisesti homoavioliittokantansa vuoksi, mikä on Soinille kuin punainen vaate. Lisäksi totaalinen epäluottamuslause ja märkä rätti viskattiin silloisen eduskuntaryhmän puheenjohtajan Toimi Kankaanniemen kasvoille, joka ei saanut asiasta mitään vihiä ennen kohtalokasta ryhmäkokousta.

Kaiken kaikkiaan tämä vaikuttaa hyvin suunnitellulta ja valmistellulta operaatiolta, jonka syypäät löytynee ministeriaitiosta, niin omasta kuin ”hallitustovereidenkin”. Se, mitä uusi ryhmä ministerinsalkkunsa säilyttääkseen joutui lupaamaan, on vielä arvoitus. Uskon kuitenkin, että ryhmä on sitoutunut hallitusohjelman lisäksi edistämään sellaista syvempää EU-integraatiota ja vapaampaa maahanmuuttopolitiikkaa, joka oli kynnys perussuomalaiselle. Tuleva liittovaltiokehitys ja Kreikka-paketit viimeistään paljastavat uuden ryhmän todelliset karvat.

Meille kuitenkin jäi vahva ja suoraselkäisten kansanedustajien joukko, jolla on sama ohjelma ja aate kuin Jyväskylään mennessäkin. Kentältä on vastattu piirin ja paikallisyhdistyksen toinen toisensa jälkeen ilmoittaessa tukensa jäljelle jääneelle perussuomalaisten eduskuntaryhmälle. Tämän laivan kapteenilla ja miehistöllä kestämme tulevatkin tyrskyt!

 

Jari Ronkainen

Helsingissä 15.6.2017

 

Hajota vai hallitse?

Posted on

Perussuomalaisille on koittamassa poliittinen superviikonloppu, kun jäsenistö kerääntyy puoluekokoukseen Jyväskylään tekemään yhdessä puolueen historiaa. Puheenjohtaja vaihtuu ensimmäistä kertaa 20 vuoteen ja kova kamppailu käydään myös varapuheenjohtajien ja puoluesihteerin valinnasta. Peli on täysin auki ja jokaisella on oma mielipide siitä, ketkä omaan ”unelmajoukkueeseen” kuuluvat. Omat valintani olen jo aiemmin julkaissutkin. Vaalikamppailun aikana on kuitenkin ilmennyt ikävä sivujuonne, jossa puolueen omat jäsenet ovat heittäneet ehdokkaiden päälle lokaa julkisuudessa ja mediassa.

Ymmärrän kyllä, että poliittisilla vastustajillamme on pelko siitä, että perussuomalaisten linja terävöityy ja kannatus lähtee uuteen nousuun, enkä muuta heiltä odottaisikaan kuin tuomiopäivän merkkejä. Mutta omilta jäseniltämme en hyväksy samankaltaista puoluetta hajottavan puheenparren viljelyä! Hoidetaan puoluekokouksen henkilövaalit demokraattisten periaatteiden pohjalta ja kunnioitetaan enemmistön tahtotilaa. Tulipa valituksi kuka tahansa, oli hän sitten oma ehdokkaani tai joku muu, toivon että koko kenttä asettuu uuden puheenjohtajan ja muiden puolueen johtoon valittavien henkilöiden taakse ja antaa tukensa yhteiselle työlle.

Ne, jotka ovat spekuloineet lähtöhalukkuudellansa jo ennen viikonlopun henkilövaaleja voisivat katsoa peiliin ja kysyä, miksi he ovat liittyneet puolueeseen alun perinkään? ”En leiki teidän kanssa, jos en saa mitä haluan” –tyylinen asenne kertoo jostain muusta, kuin sitoutumisesta yhteisiin arvoihin. Perussuomalaisten useiden vaalimenestysten ja puolueen nosteen seurauksena on joukkoomme liittynyt monenlaista persoonaa, mutta vasta muutosten edessä todellinen luonne punnitaan!

 

Jari Ronkainen

Helsingissä 9.6.2017

Puheenjohtajakisan puuttuva palanen

Posted on

Perussuomalaisten puheenjohtajavaalit pidetään Jyväskylän puoluekokouksessa kesäkuussa vajaan kolmen viikon päästä. Olen jo tammikuussa asettunut tukemaan Jussi Halla-ahoa puolueen puheenjohtajaksi. Varapuheenjohtajavaaleihin olen odottanut ilmoittautumisia ja mielestäni viimeinen puuttuva palanen loksahti tänään paikalleen. Puolustusministeri ja kansanedustaja Jussi Niinistö ilmoitti olevansa ehdolla uusimaan paikkansa puolueen 1. varapuheenjohtajana.

Niinistö on toimiessaan hallituksen puolustusministerinä kerännyt kiitosta niin kentältä kuin yli puoluerajojenkin. Varapuheenjohtajan tehtävänsä hän on suorittanut moitteettomasti. Uskon, että kokenut 1. varapuheenjohtaja tulisi olemaan puoluejohdolle eduksi, etenkin kun puolueen puheenjohtajuus on vaihtumassa nyt ensimmäistä kertaa. Samoilla perusteilla tuen Riikka Slunga-Poutsaloa jatkamaan puoluesihteerinä. Koko johdon uusiminen ei ole tarkoituksenmukaista ja mielestäni puolue tarvitsee sellaista jatkuvuutta johdon vaihtumisen keskellä, jossa puoluetoiminnan sekä kentän tuntemus on eduksi.

2. varapuheenjohtajaksi kannatan Laura Huhtasaarta ja 3. varapuheenjohtajaksi Juha Eerolaa. Kumpikin heistä on lunastanut ahkeruudellaan kansan heille antaman mandaatin edustajantyössään ja he ovat kuunnelleet herkällä korvalla suomalaisten tuntoja. Tällä paletilla uskon, että puolueen linja saa kaipaamansa ja ansaitsemaansa terävyyttä ajamiinsa asioihin sekä kääntää laskussa olleen kannatuksen uuteen nousuun.

Samalla ilmoitan, että en lähde itse tavoittelemaan puolueen varapuheenjohtajuutta. Kisassa on jo nyt sen verran kovia nimiä, että voin levollisin mielin asettua taustalle tukemaan mainitsemiani henkilöitä, jotka edustavat hyvin samanlaista arvomaailmaa kuin minäkin.

 

Jari Ronkainen

Helsingissä 24.5.2017

Oikaisu Ylen A-teemaan 17.5.2017

Posted on

A-teema –ohjelmassa 17.5.2017 käsiteltiin Ylen riippumattomuutta poliittisesta ohjauksesta, mikä on ymmärrettävää ottaen huomioon Terrafame-uutisoinnista nousseen kohun. Hämmästyttävää kuitenkin oli, että haastatellessaan Yleisradion hallintoneuvoston perussuomalaista puheenjohtajaa Kimmo Kivelää toimittaja Annika Damström väitti, että hallintoneuvoston perussuomalaiset jäsenet allekirjoittanut ja Olli Immonen ovat sanoneet haluavansa vaikuttaa Ylen ohjelmasisältöihin. Väite on törkeä ja täysin perätön! Olen Immosen kanssa yhdessä ja erikseen moittinut Ylen tiedonvälitystä arvovärittyneeksi ja yksipuoliseksi sekä toivonut, että se vastaisi Yleisradion julkilausuttuja arvoja eli tasa-arvoa, sananvapautta ja korkeatasoista journalismia. Olen ainoastaan kehottanut Yleä noudattamaan journalistien itsensä laatimia eettisiä ohjeita, joten syyttäminen poliittisesta painostuksesta on naurettavaa.

Minua on aiemminkin arvosteltu julkisuudessa siitä, että olen ottanut hallintoneuvoston kokouksissa ja keskusteluissa esiin Ylen sisällöllisiä seikkoja. En kuitenkaan näe minkäänlaisena ongelmana sitä, että hallintoneuvoston jäsenet tuntevat ja käyvät läpi Ylen toimintaa. Neuvoston lakisääteisenä tehtävänä on valvoa, että julkisen palvelun ohjelmatoiminnan mukaiset tehtävät tulevat suoritetuiksi ja arvioida palveluiden sekä toimintojen suhdetta siihen, vastaavatko ne yhteiskunnan demokraattisiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin tarpeisiin. Tämähän olisi mahdotonta, jos sisältöjä ei arvioinnissa sivuttaisi. Lisäksi hallintoneuvoston kokouksissa on läsnä Ylen ylin johto, joka mahdollistaa luontevan kanavan ottaa asioita esille. Perussuomalaiset eivät suinkaan ole ainoita, jotka nostavat asioita keskusteluun, vaikka voidaankin myöntää, että olemme olleet sen suhteen aktiivisia.

On huvittavaa, että A-teema sortuu juuri siihen, mistä olen Yleä moittinut. En voi pitää kritiikkiäni Ylen toimintaa kohtaan muuna kuin oikeutettuna ottaen huomioon sen, kuinka tällaisia epätotuudenmukaisia väitteitä voidaan viittaamatta mihinkään lähteisiin näin huolettomasti heitellä ilman, että väitteen kohteisiin otetaan yhteyttä ja annetaan mahdollisuus ottaa kantaa.

 

Jari Ronkainen

Helsingissä 19.5.2017