Terrorismi saapuu Turkuun

Posted on

Barcelonan ja Cambrilin iskuista on tuskin savu ehtinyt hälvetä, kun terrorismi viimein saavutti Suomen maankamaran. Oli vain ajan kysymys, milloin Suomi saa muun Euroopan tavoin kyseenalaisen kunnian toimia kansainvälisen terrorismin näyttämönä. Nyt paikaksi valikoitui maahanmuuttajien runsaasti kansoittama Turku, jossa veitsellä aseistautunut marokkolainen turvapaikanhakija hyökkäsi sivullisten kimppuun. Ainakin 2 on saanut surmansa ja 6 loukkaantunut. Jos tämä ei ole poliitikoille herätys ruususen unesta, niin sitten ei koskaan!

Nyt koettu isku on kuitenkin se hinta, jonka hallituksen ministeritroikka on toiminnallaan Suomella maksattanut. Yksittäisten terrorisolujen toimintaan on hyvin vaikea, jos ei mahdotonta täysin varautua. Ainoa tehokas keino vähentää terrorismin uhkaa kotimaassamme on tehdä järkevämpää maahanmuuttopolitiikkaa. Jos hallituksessa oleminen ja pysyminen ovat ainoa keino vaikuttaa harjoitettuun politiikkaan, niin nyt veri todella punnitaan. Onko troikka valmis muutoksiin tämänkään jälkeen vai jatketaanko hokemaa, että ”pelolle ei saa antaa valtaa”?

Perussuomalaiset ovat vuodesta toiseen pitäneet järkevää maahanmuuttopolitiikkaa yhtenä keskeisenä teemanaan. Puoluejohdon esittämään kannanottoon Turun terrori-iskusta on helppo yhtyä. Hallitusneuvotteluissa aikaansaatu turvapaikkapoliittinen toimenpideohjelma sisältää hyviä toimia, mutta odottaa edelleen toteuttajaansa. Vastaanottokeskuksien tilanne on retuperällä. Olen itsekin ehdottanut toimenpiteitä turvapaikanhakijoiden aiheuttamiin turvallisuusuhkiin sekä ennustanut terrorismin saapuvan heidän mukanaan. On inhottavaa olla oikeassa.

Esitän syvimmän osanottoni uhrien omaisille.

 

Jari Ronkainen

Helsingissä 19.8.2017

Soinin itkuvirret kyllästyttää

Posted on

Mediaa lukiessa välittyy sellainen kuva, että Uuden vaihtoehdon poliittinen sisältö on perussuomalaisten haukkuminen. Olin jo päättänyt, että en aio puida julkisuudessa loikkareiden herjoja, mutta mitta se on minunkin lasissani. Olipa loikkaussuunnitelman isä kuka tai ketkä tahansa, on selvää, että ilman diktaattori Timo Soinin mahtikäskyä mitään ei olisi tapahtunut. Soinin ns. ”mielipiteet” puoluekokouksen jälkeen ja vähän ennenkin ovat olleet pelkästään perussuomalaisten moittimista. Ja mitä suuri johtaja edellä, sitä loikkarien yli-innokkaimmat pikkunilkit perässä.

Aamulehden jutussa Soini kutsuu Perussuomalaisia ihmisvastaiseksi puolueeksi. Hengellisenä miehenä hän ei itse kuitenkaan antaisi homoliittojen ja eutanasian olla kansanedustajille omantunnonkysymyksiä. Soini kuvaa mielenmaisemansa tulevan 80-luvulta mikä näkyykin hänen toiminnassaan. Ratkaisuja esim. turvapaikanhakijakriisiin ei kuitenkaan saavuteta kutsumalla koko maailmaa suomalaisten veronmaksajien pöytään. Kaikesta huolimatta puolue kelpaa Soinin luottomies Raimo Vistbackalle, joka hänkin paasaa päivästä toiseen perussuomalaisten kelvottomuudesta, mutta itse ei lähde puolueesta kulumallakaan.

Soinin viimeaikaisten toimien valossa on selvää, että oman poliittisen linjan jatkaminen selkä suorana uudessa ryhmässä tämän vaalikauden loppuun on hänelle mahdotonta. Sen sijaan kuulemme kuolonkorahduksia poliittiselta ruumiilta, jolle Soini itse kaivaa kuoppaa jo kovaa vauhtia vihjailemalla ”kansainvälisistä jutuista tai bisneksistä”. Onhan hän itsekin todennut, että perussuomalaisista lähteneillä tai erotetuilla ei ole poliittista tulevaisuutta. Omasta mielestään hän on saanut jo politiikalta kaiken mahdollisen, mutta tulee jäämään Suomen poliittisen historian lehdille aikamme suurimpana takinkääntäjänä.

Uudelle vaihtoehdolle, Siniselle tulevaisuudelle tai miksi ikinä loikkareita kutsutaankaan, en uskalla povata ruusuisia aikoja. Soinin ripustaessa hanskoja naulaan on tuore kansanedustaja Matti Torvinen vetänyt suuntaviivoja uudelle puolueelle. Sosialidemokraatit on näköjään keksitty uudelleen. Torvinen, joka on puheidensa perusteella kiero kuin korkkiruuvi ottaa kantaa myös puoluetukilakiin ja sen valuvikoihin. Siis siitä samaisesta laista, jota Soini itse oli muuttamassa tällä vaalikaudella. On selvää, että Perussuomalaiset tulee jatkamaan ainoana todellisena vaihtoehtona muille puolueille, ei minkään yhden eturyhmän vaan kaikkien suomalaisten asialla. Minun osaltani nokittelu päättyy tähän. Toivon, että Uusi vaihtoehto keskittyy jatkossa omaan politiikkaansa ja antaa työrauhan perussuomalaisille.

 

Jari Ronkainen

Helsingissä 4.8.2017

Vakuutuslääkäreiden kaksoisrooli on outo

Posted on

Jari Ronkainen |Perussuomalaiset - eduskuntavaaliehdokasYle uutisoi tämän kuun alussa, kuinka vakuutusyhtiöt ovat syyttäneet maan kokeneimman selkäydin- ja aivovammojen kuntoutuslaitos Validian lääkäreitä vääristä diagnooseista.  Yksityisomisteinen Validia läpikävi viime vuoden lopussa organisaatiomuutoksen, jossa lääkärit siirrettiin syrjään esimiestehtävistä ja johtoon tulivat vakuutusyhtiöiden kritiikkiin yhtyneet maallikkojohtajat. Johdon toimesta rajoitettiin jopa terveydenhuollon ammattilaisten vastuulla olevaa työtä kuten diagnosointia ja toimintakyvyn arviointia. Seurauksena olivat hoitohenkilökunnan joukkoirtisanoutumiset ja –irtisanomiset, joissa mm. kaikki lääkärit ja suuri joukko erityistyöntekijöitä korvattiin uudella väellä. Samalla menetettiin valtava kokemus neurologisessa kuntoutuksessa.

On hämmästyttävää seurata, minkälainen vaikutusvalta vakuutusyhtiöillä on. Olen aiemmin tehnyt toimenpidealoitteen vakuutuslääkärijärjestelmän muuttamiseksi, sillä nykyisellään vakuutuslääkäreiden on täysin mahdollista kiistää tapaturmien ja niistä seuranneiden vammojen syy-yhteydet, jopa silloin kun todisteet puhuvat muuta. Ministeri Jari Lindström asetti selvitysmiehen tarkastelemaan vakuutusoikeuden käytäntöjä viime syksynä ollessaan vielä oikeusministeri. Sittemmin oikeusministeriksi on tullut Antti Häkkänen, jolle esitin kyselytunnilla suullisen kysymyksen aiheesta. Valitettavasti saamani vastaus oli ympäripyöreä.

Palautteen vyöry on ollut valtava joka kerta, kun aihe on noussut julkisuuteen. Vakuutuslääketieteen epäoikeudenmukaisuus koskettaa monia ja sotii kansan oikeustajua vastaan. Kyse on tietenkin rahasta. Etenkin aivovammojen kohdalla kuntoutusjaksot ovat pitkiä ja vaativia, ja tapaturmien kustannuksien kuuluisi usein langeta vakuutusyhtiöille. Vakuutusyhtiöt pyrkivät kuitenkin järjestelmällisesti kiistämään solutasolla tapahtuneet aivovammat, joita ei nähdä kuvantamistutkimuksilla mutta ovat selvästi todennettavissa kliinisissä kokeissa. Vakuutusyhtiöitä vastaan oikeutta käyvillä potilailla on usein vastassaan jopa kymmenien vuosien roikkuminen löyhässä hirressä, jolloin toimeentulo ja jaksaminen vamman kanssa ovat vaakalaudalla.

Tein maanantaina kirjallisen kysymyksen vakuutuslääkärien kaksoisrooleista niin vakuutusyhtiöiden asiantuntijalääkäreinä päättämässä vakuutuskorvausten lääketieteellisistä perusteista kuin vakuutusoikeuden lautakunnissa antamassa lausuntoja korvauskiistoissa. Lisäksi Ylen jutussa Validian taustalta paljastui, kuinka vakuutusyhtiöiden läheisiä henkilöitä istuu jopa yksityisomisteisten hoitolaitosten hallituksissa. Minkälaisia kytköksiä tulevaisuudessa vielä paljastuukaan? Sote-uudistuksen ohessa kaavailtu pakkoyhtiöittäminen kaatui perustuslakiin, mutta olisi toteutuessaan merkinnyt sitä, että raha olisi vaikuttanut aina hoitopäätöksiin saakka. Yhtiöittämisen seurauksena missä tahansa hoitolaitoksessa voisi käydä samalla tavalla kuin Validiassa. Miten potilaiden oikeusturva varmistetaan jatkossa, jos päätöksiä ohjaa raha eikä hoidontarve?

 

Jari Ronkainen

 

(Kirjoitus julkaistu Etelä-Suomen Sanomien Vierailija-palstalla 22.7.2017)

 

Virkamiehet valmistelevat, poliitikot päättävät

Posted on

Jari RonkainenHelsingin sanomat uutisoi kuinka työ- ja elinkeinoministeriön virkamiesjohto on pöyristynyt ministeri Jari Lindströmin erityisavustajan Sakari Puiston menettelytavoista. Tapahtumat ovat sattuneet jo tammikuussa, mutta virkakunta on ilmeisesti odottanut otollista hetkeä julkiselle ulostulolle. Syy juuri tälle ajankohdalle on todennäköisesti perussuomalaisten eduskuntaryhmän jakautumisessa ja siinä, että Puiston pesti ministerin erityisavustajana on päättymässä.

Puisto on tehnyt ministerin toimivallan alla tehtäviään ja esittänyt 6 järjestön karsimista ministeriön avustusta saavien yhteisöjen listalta. Erityisen huomioitavaa median mielestä on, että kaksi järjestöä on ”somalitaustaisia”. Neljästä muusta ilman avustusta jääneestä järjestöstä ei ole uutisoinneissa mainintaa. TEM:in kokoomustaustainen kansliapäällikkö Jari Gustafsson on pöyristynyt, että Puisto oli ollut suoraan yhteydessä asiaa esitelleeseen virkamieheen, eikä hänen kauttaan.  TEM:in virkakunta ”kokee joutuneensa kovan poliittisen ohjauksen kohteeksi”, minkä ei toisaalta pitäisi olla kovin tavatonta puhuttaessa ministeriöstä, jonka toimintaa johtaa poliittisesti valittu ministeri. En muista, että samanlaista keskustelua poliittisesta ohjauksesta olisi käyty silloin kun kulttuuriministerinä ollut Paavo Arhinmäki lopetti kahden kristillisen järjestön avustukset ”kokonaisharkintaa” käyttäen.

Mitä virkaa on poliittisesti valituilla päättäjillä, jos toimenpiteitä toteuttavia ministeriöitä hallitsee tosiasiallisesti edellisten ministerien valitsema virkamieskoneisto? Olisiko meilläkin mentävä amerikkalaiseen malliin, jossa virkamiehistö vaihdetaan uuden hallinnon astuessa virkaan, tai ainakin kansliapäälliköt? Hyvänä esimerkkinä toimii puolustusministeri Jussi Niinistö, jolla oli ristiriitaisia näkökantoja ministeriössään. Kansliapäällikön vaihdon jälkeen ongelmia ei ole ollut. Perustellusti voidaan myös kysyä, toteuttaako sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg hallituksen linjaa vai ihan omia arvojaan?

Erityisen vastenmielisiä ovat Gustafssonin epämääräiset viittaukset ”Halla-ahon porukoihin” ja ministeriössä tapahtuviin joukkoirtisanoutumisiin, mikäli puoluejohtaja Jussi Halla-ahosta olisi tullut ministeri. Kyseessä olevat tapahtumat ajoittuvat perussuomalaisten edellisen puheenjohtajan ajalle ja millä muotoa hän väittää Puistoa halla-aholaiseksi? Toisaalta, kuuluhan kokoomustaustainen Gustafsson ministeri Petteri Orpon porukoihin, jossa humanitaarinen maahanmuutto on vain osa menestyvää bisnestä.

 

Jari Ronkainen

Helsingissä 26.6.2017

Rotat jättää… mutta laiva on taistelukunnossa!

Posted on

Onpahan ollut erittäin vaihderikas ja voisipa jopa luonnehtia, että demokratian kannalta erittäin synkkä viikko. En lähde uutisia sen enempää toistamaan vaan yritän kaivaa uusia näkökulmia asioihin. Perussuomalaisten eduskuntaryhmää on syytetty puolueen hajottamisesta. En tunnista itsestäni hajottajaa, mikä pakottaa minut pohtimaan lähiaikojen tapahtumia syvemmin ja ketkä olivat niitä todellisia puolueen hajottajia?

Lännen Medialla oli jo 3.6.2017 selkeä sisäpiirin tieto siitä, mitä tulee tapahtumaan. Itse en tähän uutiseen tuolloin uskonut. Samoihin aikoihin vaihdoin ex-puheenjohtaja Timo Soinin kanssa muutaman sanan kysyen mm. kuulumisia. Hän sanoi erittäin arvoituksellisesti, että ”10 päivää vielä ja minä jätän tämän uppoavan laivan.” Ajattelin, että vain rotat jättävät uppoavan laivan ja arvelin Soinin tarkoittaneen siirtymistä politiikassa taka-alalle. Kaiken tapahtuneen jälkeen ymmärrän, että sitä hän ei todellakaan tarkoittanut vaan mikäli Jussi Halla-aho valittaisiin puheenjohtajaksi, oli ”suunnitelma-B” jo valmis.

Toinen suuri kysymys koskee sitä, millä perusteilla uuteen ryhmään lähdettiin jäsenistöä kyselemään. Ainakin ne, jotka selkeimmin arvostelivat ministerien ja vanhan puoluejohdon toimintaa tai uhmasivat jopa ryhmäpäätöksiä ja siten kuuluivat ns. ”änkyräsiipeen”, olivat tiedusteluista ulkona. Uusi puoluejohto ja maahanmuuttoa kärkiteemoina pitäneet olivat heti ulkona. 4 hallintorekisteriä vastustanutta poliisikansanedustajaa olivat samaten ulkona, mistä kertoo se, että Veera Ruoho ei tiennyt uudesta ryhmästä ennakkoon ja Kari Kulmala ehti ilmoittaa erostaan ennen kuin ryhmä nappasi hänet mukaansa. Arja Juvonen ei loikkareille kelvannut todennäköisesti homoavioliittokantansa vuoksi, mikä on Soinille kuin punainen vaate. Lisäksi totaalinen epäluottamuslause ja märkä rätti viskattiin silloisen eduskuntaryhmän puheenjohtajan Toimi Kankaanniemen kasvoille, joka ei saanut asiasta mitään vihiä ennen kohtalokasta ryhmäkokousta.

Kaiken kaikkiaan tämä vaikuttaa hyvin suunnitellulta ja valmistellulta operaatiolta, jonka syypäät löytynee ministeriaitiosta, niin omasta kuin ”hallitustovereidenkin”. Se, mitä uusi ryhmä ministerinsalkkunsa säilyttääkseen joutui lupaamaan, on vielä arvoitus. Uskon kuitenkin, että ryhmä on sitoutunut hallitusohjelman lisäksi edistämään sellaista syvempää EU-integraatiota ja vapaampaa maahanmuuttopolitiikkaa, joka oli kynnys perussuomalaiselle. Tuleva liittovaltiokehitys ja Kreikka-paketit viimeistään paljastavat uuden ryhmän todelliset karvat.

Meille kuitenkin jäi vahva ja suoraselkäisten kansanedustajien joukko, jolla on sama ohjelma ja aate kuin Jyväskylään mennessäkin. Kentältä on vastattu piirin ja paikallisyhdistyksen toinen toisensa jälkeen ilmoittaessa tukensa jäljelle jääneelle perussuomalaisten eduskuntaryhmälle. Tämän laivan kapteenilla ja miehistöllä kestämme tulevatkin tyrskyt!

 

Jari Ronkainen

Helsingissä 15.6.2017