Puheenjohtajakisan puuttuva palanen

Posted on

Perussuomalaisten puheenjohtajavaalit pidetään Jyväskylän puoluekokouksessa kesäkuussa vajaan kolmen viikon päästä. Olen jo tammikuussa asettunut tukemaan Jussi Halla-ahoa puolueen puheenjohtajaksi. Varapuheenjohtajavaaleihin olen odottanut ilmoittautumisia ja mielestäni viimeinen puuttuva palanen loksahti tänään paikalleen. Puolustusministeri ja kansanedustaja Jussi Niinistö ilmoitti olevansa ehdolla uusimaan paikkansa puolueen 1. varapuheenjohtajana.

Niinistö on toimiessaan hallituksen puolustusministerinä kerännyt kiitosta niin kentältä kuin yli puoluerajojenkin. Varapuheenjohtajan tehtävänsä hän on suorittanut moitteettomasti. Uskon, että kokenut 1. varapuheenjohtaja tulisi olemaan puoluejohdolle eduksi, etenkin kun puolueen puheenjohtajuus on vaihtumassa nyt ensimmäistä kertaa. Samoilla perusteilla tuen Riikka Slunga-Poutsaloa jatkamaan puoluesihteerinä. Koko johdon uusiminen ei ole tarkoituksenmukaista ja mielestäni puolue tarvitsee sellaista jatkuvuutta johdon vaihtumisen keskellä, jossa puoluetoiminnan sekä kentän tuntemus on eduksi.

2. varapuheenjohtajaksi kannatan Laura Huhtasaarta ja 3. varapuheenjohtajaksi Juha Eerolaa. Kumpikin heistä on lunastanut ahkeruudellaan kansan heille antaman mandaatin edustajantyössään ja he ovat kuunnelleet herkällä korvalla suomalaisten tuntoja. Tällä paletilla uskon, että puolueen linja saa kaipaamansa ja ansaitsemaansa terävyyttä ajamiinsa asioihin sekä kääntää laskussa olleen kannatuksen uuteen nousuun.

Samalla ilmoitan, että en lähde itse tavoittelemaan puolueen varapuheenjohtajuutta. Kisassa on jo nyt sen verran kovia nimiä, että voin levollisin mielin asettua taustalle tukemaan mainitsemiani henkilöitä, jotka edustavat hyvin samanlaista arvomaailmaa kuin minäkin.

 

Jari Ronkainen

Helsingissä 24.5.2017

Oikaisu Ylen A-teemaan 17.5.2017

Posted on

A-teema –ohjelmassa 17.5.2017 käsiteltiin Ylen riippumattomuutta poliittisesta ohjauksesta, mikä on ymmärrettävää ottaen huomioon Terrafame-uutisoinnista nousseen kohun. Hämmästyttävää kuitenkin oli, että haastatellessaan Yleisradion hallintoneuvoston perussuomalaista puheenjohtajaa Kimmo Kivelää toimittaja Annika Damström väitti, että hallintoneuvoston perussuomalaiset jäsenet allekirjoittanut ja Olli Immonen ovat sanoneet haluavansa vaikuttaa Ylen ohjelmasisältöihin. Väite on törkeä ja täysin perätön! Olen Immosen kanssa yhdessä ja erikseen moittinut Ylen tiedonvälitystä arvovärittyneeksi ja yksipuoliseksi sekä toivonut, että se vastaisi Yleisradion julkilausuttuja arvoja eli tasa-arvoa, sananvapautta ja korkeatasoista journalismia. Olen ainoastaan kehottanut Yleä noudattamaan journalistien itsensä laatimia eettisiä ohjeita, joten syyttäminen poliittisesta painostuksesta on naurettavaa.

Minua on aiemminkin arvosteltu julkisuudessa siitä, että olen ottanut hallintoneuvoston kokouksissa ja keskusteluissa esiin Ylen sisällöllisiä seikkoja. En kuitenkaan näe minkäänlaisena ongelmana sitä, että hallintoneuvoston jäsenet tuntevat ja käyvät läpi Ylen toimintaa. Neuvoston lakisääteisenä tehtävänä on valvoa, että julkisen palvelun ohjelmatoiminnan mukaiset tehtävät tulevat suoritetuiksi ja arvioida palveluiden sekä toimintojen suhdetta siihen, vastaavatko ne yhteiskunnan demokraattisiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin tarpeisiin. Tämähän olisi mahdotonta, jos sisältöjä ei arvioinnissa sivuttaisi. Lisäksi hallintoneuvoston kokouksissa on läsnä Ylen ylin johto, joka mahdollistaa luontevan kanavan ottaa asioita esille. Perussuomalaiset eivät suinkaan ole ainoita, jotka nostavat asioita keskusteluun, vaikka voidaankin myöntää, että olemme olleet sen suhteen aktiivisia.

On huvittavaa, että A-teema sortuu juuri siihen, mistä olen Yleä moittinut. En voi pitää kritiikkiäni Ylen toimintaa kohtaan muuna kuin oikeutettuna ottaen huomioon sen, kuinka tällaisia epätotuudenmukaisia väitteitä voidaan viittaamatta mihinkään lähteisiin näin huolettomasti heitellä ilman, että väitteen kohteisiin otetaan yhteyttä ja annetaan mahdollisuus ottaa kantaa.

 

Jari Ronkainen

Helsingissä 19.5.2017

Virkavalta hampaaton terrorismin edessä

Posted on

Sunnuntaisia presidentinvaaleja odottavassa Ranskassa on eilen illalla tapahtunut jälleen uusi terrori-isku. Terroristijärjestö Isis on tiedotteessaan ottanut vastuun iskusta, jossa tekijä ampui automaattiaseella kohti poliiseja, surmaten yhden ja haavoittaen kahta Pariisin riemukaaren lähettyvillä. Tekijä itse sai surmansa poliisien luodeista ja oli jo aiemmin tuomittu mm. poliiseihin kohdistuneista murhayrityksistä 15 vuoden tuomioon. Viimeksi hän on ollut pidätettynä helmikuussa yritettyään ostaa aseita joilla tappaa poliiseja.

Ranskan viranomaisten etsiessä toista mahdollisesti iskuun osallistunutta miestä ihmetystä herättää se, miksi päätekijä oli laskettu vapaalle iskun suunnittelua seuranneen pidätyksen jälkeen. Vastikään Suomessa uutisoitiin, kuinka poliisi sai tiedustelutoiminnallaan estettyä 8 turvapaikanhakijan omaisuus- ja seksuaalirikosten sarjan, jonka nämä olivat suunnitelleet tekevänsä ennen paluutaan Irakiin lain kouran ulottumattomiin. Välittömän rangaistuksen ja palautuspäätöksen sijaan nämä ”turvapaikanhakijat” hajautettiin eri vastaanottokeskuksiin, missä eivät voisi toteuttaa suunnitelmiaan yhdessä. Tapauksessa huolta herättää lisäksi se, että poliisi myöntää peitelleensä asiaa jättämällä siitä tiedottamisen, ettei lisäisi ”turvapaikanhakijavastaisuutta.” On täysin käsittämätöntä, että henkilön etnisyys määrittää sitä, mitä poliisi voi tiedottaa! Kuinkahan monta läheltä piti -tilannetta Suomessa on jo ollut, joista emme tiedä poliisin tiedotuksessaan valitseman linjan johdosta?

Tukholman ja Pietarin iskujen kautta terrorismi on tullut lähemmäs Suomea kuin koskaan. Radikalisoitumisesta on jo viitteitä ja eilen Savon Sanomat uutisoi kuinka Pohjois-Savossa kolme uskonoppineeksi esittäytynyttä miestä on kiertänyt vastaanottokeskuksia kehumassa Isistä. Jälleen poliisi jätti miehet raudoittamatta ja tyytyi siihen, että nämä palasivat pääkaupunkiseudulle eikä heistä ole ollut enää havaintoja Itä-Suomessa. Mielestäni rikosten suunnitteluun ja terrorijärjestöihin värväämiseen tulisi ottaa paljon tiukempi kanta. Esimerkiksi Saksa on kriminalisoinut Isis-propagandan ja värväystoiminnan sekä järjestön symbolien esittämisen.

On vain ajan kysymys, milloin kansainvälinen terrorismi nostaa rumaa päätään Suomessa. Tilannetta ei helpota se, että tiedustelulainsäädäntömme on jäänyt poliittisen ohjailun kautta auttamattomasti kehityksestä jälkeen. Terrorismiin on pystyttävä puuttumaan ennen iskujen tapahtumista ja siten, että tekijät eivät kävele vapauteen vaan istuvat tutkinnan ajan vankeudessa ja palaavat kotimaihinsa maahantulokieltojen kanssa.

 

Jari Ronkainen

Helsingissä 21.4.2017

Anarkian alkusäveliä?

Posted on

Alkuviikon poliittinen anti on ollut varsin runsas. Maanantai-illalla nähtiin kielteisten päätösten saaneiden turvapaikanhakijoiden pakkopalautuksia vastustavia mielenosoituksia, joihin oppositiojohtajat Ville Niinistö ja Anna-Maja Henriksson agitoivat ihmisiä sosiaalisessa mediassa tarinoillaan palautettavista lapsista ja raskaana olevasta naisesta. Metsälän vastaanottokeskuksella todistettiin varsin erikoista näytelmää, kun punaisella shokkivärillä hiuksensa värjännyt Oulunkylän pastori Marjaana Toiviainen asettui raivopäänä poliisiauton eteen. On käsittämätöntä, että valtion virassa toimiva henkilö estää toista viranomaista toteuttamasta lakisääteistä tehtäväänsä. Onko kirkon linja todellakin tämä? Mielestäni tällainen pappi olisi syytä erottaa välittömästi! Pasilan poliisitalon edessä poliisi joutui käyttämään kaasua, kun mielenosoittajat estivät poliisiautojen kulkemisen. Helsinki-Vantaan lentoasemalle oli kerääntynyt joukkio vaatimaan pakkopalautuksista luopumista. Tiistaina joukko mielenosoittajia ”tunkeutui” sisäministeriöön, josta poliisi joutui saattelemaan heidät pois. Sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg arveli, että kyseessä oli organisoitu kohu ja arvelenkin, että mielenilmausten ajoittaminen juuri kuntavaalien alle oli tuskin sattumaa.

Turvapaikanhakijat ja heidän ylisuvaitsevat kätyrinsä rasittavat aiheettomasti poliisiresursseja, joita hallitus on kyllä lisännyt, mutta joita sisäministeriö on korvamerkinnyt lähinnä vihapuheen suitsemiseen. Aivan kuin nettikirjoitukset muodostaisivat suurimman uhan yhteiskunnallemme. Mielestäni poliisin alueellinen johto olisi pystynyt päättämään itse, mihin lisäresurssia tarvitaan. Ville Niinistö kumppaneineen asettuivat siis vastustamaan Suomen lakien ja asetusten mukaisia päätöksiä. Vihreiden kansanedustaja Touko Aalto kehotti jopa rikkomaan lakia puolustellessaan kansalaistottelemattomuutta. Mikäli perussuomalaiset toimisivat näin, olisi päivänselvää, että kaikenlaiset valtiosääntöoikeuden professorit ja päivystävät dosentit olisivat naama punaisina selittämässä perustuslaista ja vallan kolmijaosta.

Perussuomalaiset kyllä kestävät arvostelun ja lataavat samalla mitalla takaisin. Puheenjohtaja Timo Soini sanoi toissapäiväisessä vaalitentissä laittamattomasti, että ”Eihän tämä niin voi mennä, että jos saat kielteisen päätöksen, menet kuukaudeksi istumaan Senaatintorille ja sitten saat myönteisen päätöksen”. Tätä punavihervasemmisto kuitenkin ajaa oikeusvaltioperiaatteista huolimatta, kuten professori Timo Vihavaisen tämänaamuisesta erinomaisesta kirjoituksesta selviää. Sillä välin kaiken tämän keskellä ylikuormitetut poliisimiehet ja -naiset toteuttavat Suomen lakia ja toimeenpanevat oikeuden päätöksiä. Tästä palkkana he saavat kuulla olevansa hallituksen kätyreitä, fasisteja ja rasisteja. Mihin Suomi on oikeusvaltiona suistumassa?

 

Jari Ronkainen

Helsingissä 6.4.2017

Turvapaikkaturistin historiantuntemus hukassa

Posted on

 

Turvapaikanhakijoiden hyysäämiseen keskittyneestä Facebook-ryhmästä Refugee Hospitality Clubista tuttu pakolaisasia-aktivisti ja laiton maahanmuuttaja Ayman Raad on esittänyt uudenlaista tulkintaa sotiemme aikaisista siviilien siirroista. Nyt jo poistetussa päivityksessään Raad esittää huonolla englannin kielellä kirjoitetun tarinan Venäjän (tuohon aikaan kylläkin Neuvostoliitto) raja-alueelta siirtyneestä 60 000 siviilistä. Näiden pakolaisten joukossa hän kertoo olleen naisia, lapsia ja vanhuksia. Väittämän mukaan Suomen hallitus ei ottanut pakolaisia vastaan ja esti näiden kulkemisen Ruotsiin. Tämän jälkeen heidät lastattiin junaan ja palautettiin Venäjälle, jossa pakolaiset siirrettiin Siperiaan, missä suurin osa heistä kuoli tai katosi. Kommenttiosiossa tarina tyrmätään välittömästi villiksi fiktioksi ja oikaistaan karjalaisten evakkoa sekä asuttamista koskevalla tiedolla. Tästä lannistumatta Raad viittaa suomalaisen ystävänsä antamaan informaatioon (jota ei kuitenkaan koskaan paljasta) ja väittää tarinan toimia saman hallituksen toteuttamaksi, joka työskenteli ”natsien ja rikollisten” kanssa sekä antoi ”maita ja kaupunkeja Venäjälle”. Tällaiseen sepitteeseen hän vertaa nykyistä turvapaikanhakijoiden kohtelua Suomessa.

Keksittyjen tarinoiden ja syyttävän sormen osoittaminen Suomen historiaan on kummallista, jopa Raadin kaltaiselta paatuneelta elintasosurffaajalta. Sympatiaa se tuskin herättää muissa kuin harhaisimmissa suvaitsijoissa, jotka ovat muutenkin valmiit kumartamaan turvapaikanhakijoille missä tahansa asiassa, mitä nämä kehtaavat pyytää. Ja kehtaavathan he! Suurin osa suomalaisista, kuten viimeaikaisesta sisäministeriön selvityksestäkin käy ilmi, suhtautuu kuitenkin varsin nuivasti turvapaikanhakijoihin. Tällaisten tarinoiden kuvittelisi tekevän ainoastaan hallaa laajemmalle pakolaisasialle.

Erityisen vastenmielistä on syytös, joka kohdistuu Suomen sodanajan toimiin. Oman väestön suojaaminen ja siirtäminen hoidettiin pääosin hyvin, kuten karjalaisten maansisäinen evakko ja turvallisiin naapurimaihin lähetetyt siviilit, joista suuri osa tuli takaisin jälleenrakennuksen aikana. Irak voisi ottaa jopa mallia. Etenkin Raad itse, joka omien Facebook-päivitystensä mukaan ”pakeni” Mosulista turistitamineissaan vähintään kolmen turvallisen maan kautta ennen saapumistaan Tornioon suomalaisten lihapatojen äärelle. Nyt jo toista vuotta maassa maleksivalla Raadilla ei ole mitään asiaa olla Suomessa, saati syyttää tekaistuilla tarinoillaan suomalaista turvapaikanhakupolitiikka, jossa on selvästikin vielä kiristämisen varaa.

 

Jari Ronkainen

Helsingissä 30.3.2017

 

(kaikkiin lähteisiin viitattu 29.3.2017)

Jos juolahtaa mieleen kysymys niin täytä lomake.

Vastaan kysymyksiin mahdollisimman pian.

 

[contact-form-7 id=”5″ title=”Yhteydenottolomake 1″]

×