•  
  •  
  •  
  •  
  •  

Jari RonkainenPerussuomalaisten puoluekokous järjestetään kesäkuussa Jyväskylässä. Yhtään ehdokasta ei ole vielä varmuudella ilmoittautunut puheenjohtajakisaan, mutta silti media on jatkuvasti kyselemässä minun ja muiden perussuomalaisten kansanedustajien kantaa puolueen kippariksi. Aikaisemmin en ole mitään kenellekään kommentoinut, niinpä kerron nyt ja tässä kantani kaikille. Aion tukea Jussi Halla-ahoa seuraavaksi puheenjohtajaksi, mikäli hän asettuu ehdolle ensi kesän puoluekokouksessa.

Halla-ahon tietotaito on valtava, etenkin maahanmuuttoasioissa, jotka ovat itsellenikin tärkeitä. Ei hän silti mikään yhden asian mies ole, sillä hänen työskentelynsä niin kaupunginvaltuutettuna, kansanedustajana kuin europarlamentaarikkonakin ovat antaneet hänelle laajan kokemuksen ja näkemyksen yhteiskunnallisiin asioihin. Vuosien varrella hän on selviytynyt useammasta kuin yhdestä tulikasteesta ja pystynyt pettämättömällä logiikallaan ja argumentaatiotaidoillaan pysymään ei ainoastaan yhtenä perussuomalaisten, vaan myös valtakunnankin kärkipoliitikkona. Olin vaikuttunut erityisesti europarlamenttivaalien alla käydyistä paneelikeskusteluista, joissa hänen hillitty ja asiantunteva esiintyminen oli omaa luokkaansa. Lisäksi on vaikea unohtaa vuoden 2015 puoluekokousta Turussa, jossa Halla-ahon puhe nostatti yleisöstä raikuvan aplodien myrskyn. Tuolloin aika ei ollut vielä kypsä puheenjohtajataistoon, mutta kentältä tuli selvä osoitus tuesta.

Puolueen pitkäaikainen puheenjohtaja Timo Soini on kiistatta ollut se eteenpäin vievä voima, joka on näyttänyt puolueelle suuntaviivat ja vienyt sen poliittiselle kartalle. Hän on tehnyt arvokasta, kovaa ja pyyteetöntä työtä sekä kiertänyt Suomen moneen kertaan puolueen hyväksi toimiessaan. On vielä epäselvää, haluaako Soini jatkaa puolueen johdossa historiallisesti merkittävän 20 vuoden urakan jälkeen. Politiikassa kuitenkin pyörä pyörii eteenpäin ja mielestäni puoluejohtajan vaihto tekisi hyvää puolueen kehittymiselle. Kentältä on tullut viesti, että puolueen linjaa ei tule rajusti muuttaa, mutta sitä pitää vahvasti terävöittää. Ilman EU- ja maahanmuuttokritiikkiä painisimme edelleen pienpuolueiden sarjassa. Halla-aho johdattaisi puoluetta nämä kaksi kärkeä edellä, kuten hänen viimeaikaiset kannanottonsakin paljastavat.

Tulevan puheenjohtajan on kuunneltava kenttää herkällä korvalla, aivan kuten Soinikin aikanaan. Kentällä tehdään se raaka työ, jota ilman yksikään meistä ei istuisi Arkadianmäellä. Silloin, kun puoluetta johdetaan kenttää kuunnellen, on varmaa, että suosio niin omien kuin kansankin parissa on taattu. Varapuheenjohtajakisasta vielä sen verran, että minua on joiltain tahoilta pyydetty kisaan mukaan. Ainoa paikka, jota voisin harkita olisi 3. varapuheenjohtajan pesti, joka on kuitenkin perinteisesti mielletty kentän edustajan paikaksi. Mikäli kansanedustaja tehtävään huolitaan, voisin harkita 3. varapuheenjohtajan vaaliin ryhtymistä. Ainoastaan kuitenkin siinä tapauksessa, mikäli puolueen jäsenistön palaute siihen kannustaa ja riippuen siitä, keitä muita puheenjohtajavaaleissa ehdolle asettuu. Varapuheenjohtajana jatkaisin sitä työtä puolueen kehittämiseksi, jota olen tehnyt tähän asti edustaessani perussuomalaisia ensin kunnanvaltuutettuna, valtuuston varapuheenjohtajana, paikallisyhdistyksen puheenjohtajana, Hämeen piirin puheenjohtajana, puoluehallituksen jäsenenä sekä lopulta kansanedustajana. Jään mielenkiinnolla odottamaan miten ehdokasasettelu kevään aikana etenee.

 

Jari Ronkainen

Helsingissä 13.1.2016